Harvoin voi sanoa, että urheilulaji on olemassaolostaan velkaa tietylle henkilölle. Mutta kun kyse on kartingista, tiedät, kuka hitsasi ensimmäisenä yksinkertaisen putkirungon yhteen, lisäsi siihen neljä kottikärryn pyörää ja käynnisti koko vehkeen Clintonin ruohonleikkurin moottorilla. Kuten hauskojen asioiden kanssa usein käy, kaikki alkoi aurinkoisesta Kaliforniasta.

Art Ingels on sen keksijän nimi, joka rakensi ensimmäisen kartan 50-luvun puolivälissä, reilut neljäkymmentä vuotta sitten. Kyllä, häntä on kiittäminen paitsi konseptista myös nimestä. Cart on englanninkielinen sana, joka tarkoittaa yksinkertaista kärryä, mutta Art valitsi kirjoitusasun go-kart, joka on edelleen yleisimmin käytetty nimitys kaikkialla, missä go-kartilla ajetaan. Art itse oli hämmästynyt siitä, miten hauskaa oli ajaa go-kartilla ja miten mahtavaa vauhdin tunnetta hän koki ajellessaan paikallisen supermarketin parkkipaikalla. Pian ystävät ja tuttavat jonottivat kokeilemaan sitä, ja he lähtivät liikkeelle. Joku alkoi rakentaa pientä alustasarjaa, joku järjesti ensimmäisen kilpailun, joku huomasi, että moottorisahan moottorit olivat vielä terävämpiä kuin ruohonleikkurin moottorit, ja koko sirkus oli käynnissä. Ruotsissa saatoimme lukea Los Angelesin Crescent Racewayn ja muiden alueiden tapahtumista kartingiin erikoistuneista lehdistä, kuten Karting World -lehdestä.

Mutta Ruotsissa meillä olisi tietenkin oma versiomme uudesta urheilulajista, ja kuusikymmentäluvun alussa moottoripyörän moottorilla varustetut go-kart-autot olivat yleisempiä kuin moottorisahamoottorilla varustetut. Kisasimme itse rakennetuilla radoilla, ja koska vaihteistolla varustetuissa autoissa oli suuret kymmenen tuuman pyörät, oli mahdollista ajaa kilpaa sorateillä. Teknik för Alla -lehti (Tekniikka kaikille) pääsi mukaan uuteen kärpäseen, ja TfA:ssa oli rakennuskuvaus hyvin onnistuneesta rakennelmasta. Aina ei ollut helppoa lainata tai vuokrata rataa, jolla ajaa karttoja. Göteborgissa yksi ensimmäisistä kilpailuista pidettiin sateisena lauantaina Wartas planilla, yhdellä Göteborgin monista jalkapallokentistä. Sateen kaataessa, kuten usein Göteborgissa, kartit kaivautuivat yhä syvemmälle ja syvemmälle kenttään. Lopulta oli vain yksi syvä rata, jossa kartat lensivät ulos. Seuraavana päivänä oli tarkoitus pelata jalkapalloa samalla kentällä. Kun Wartan kentän huoltaja näki, mitä kartturit olivat tehneet, tämä johti siihen, että Göteborgissa kiellettiin kokonaan kunnallisten kenttien vuokraaminen kartingia varten.

Mutta kehitys eteni kohti muuttumattomia luokkia, ja sitten sorakentät eivät enää soveltuneet. Meidän oli lainattava parkkipaikkoja ja tehtävä radat loputtomilla määrillä kumirenkaita, joita käytettiin radan merkintöinä. Turvallisuus oli joskus ongelma, kun ihmiset seisoivat aivan renkaiden vieressä ja katselivat. Sitten ajettiin vaihteistoluokissa, joissa oli mitä erilaisimpia 250 cm3 -moottoreita, Sachs, Durkopf, DKW, no siinä luokassa oli varmaan enimmäkseen saksalaisia moottoreita.

Ronnie Petersson ajoi ensimmäisenä upealla hammaskartilla, jonka hänen isänsä, Örebrolainen sokerileipuri oli rakentanut. Mutta vaihteettomat kartit tulivat yhä suositummiksi, mutta niissä oli kaksi 100 cm3 moottoria, jotka ajoivat samalla jäykällä taka-akselilla. Suosituin moottori oli McCulloch, josta oli monia eri versioita. Jokainen, joka toi Tikka-kartin, jossa oli kaksi Mc10-moottoria, sai paljon ihailevia katseita. Mutta oli myös ruotsalainen moottori, joka runnoi menestyksekkäästi peltoja ja parkkipaikkoja. Mölndalissa toimivalla moottorisahavalmistajalla Partnerilla oli karttamoottori, Partner RS90. Heillä oli oma tehdaskuljettaja, Sven Faijersson, joka onnistui saamaan pienistä moottoreista irti käsittämättömän määrän hevosvoimia. He ajoivat kytkimellä ja käynnistimellä. Monia moottoreita oli vaikea käynnistää, ja kuljettajat ja mekaanikot nykäisivät käynnistysnarusta ennen käynnistystä. Sven Faijersson oli aina viileä kuin kurkku ja odotti, kunnes kaikki muut olivat raataneet itsensä puolikuoliaaksi. Sitten hän otti starttiköyden kumpaankin käteen ja yksinkertaisesti nosti kartin takapäähän. Sitten hän laittoi jalkansa takakaarelle ja astui sen päälle - ja - moottorit käynnistyivät ja käyntiin ja tyhjäkäynnille hyväntahtoisesti!

Ruotsin ensimmäinen pysyvä rata rakennettiin Laxåan, ja sen rakentamisen liikkeellepaneva voima oli Bertil Lundberg, joka on ollut koko go-kartingin uranuurtaja ja alullepanija Ruotsissa ja joka on vaikuttanut myös lajin kansainväliseen menestykseen. "Olipa jännittävää tulla Laxåan ja ajaa erityisesti kartingia varten rakennetulla radalla, ja on reilua sanoa, että ihmisiä tuli kaikkialta maasta. Nykypäivän mittapuulla se oli melko pieni, vajaan viisisataa metriä pitkä rata, mutta Laxån radan ansiosta karting otti askeleen hauskasta leikistä parkkipaikalla todelliseksi moottoriurheiluksi. Ruotsin autoliitto otti kartingin siipiensä suojaan, ja Nisse Björkmanin johtaman karting-komitean kautta laji sai mahdollisuuden kehittyä Ruotsissa, ja monet muut maat seurasivat tätä kehitystä.

Kun ensimmäinen italialainen moottori, Komet K10, saapui Ruotsiin, tajusimme, että uusi urheiluala oli alkanut. Siihen aikaan ei ollut äänenvaimentimia, ja kaksi (!) Komet-moottoria kartissa ei ainoastaan ajanut kierroksia paljon nopeammin kuin moottorisahamoottorit, vaan ne olivat myös paljon äänekkäämpiä. Tai kuten eräs kuljettaja asian ilmaisi: "Ajoit kartilla lauantaina ja sunnuntaina, ja sunnuntai-iltana olit kivikuuro. Sitten olit töissä maanantaista torstaihin. Perjantaina alkoi taas vähän kuulla, ja sitten oli taas aika ajaa lauantaina!"." Ei ihme, että monista ihmisistä tuli kuuroja.

Bertil Lundberg oli monta vuotta Ruotsin delegaatti kansainvälisessä karting-komiteassa, CIK:ssä, kuten he sanovat. Tämän ansiosta Ruotsi pääsi jo varhain mukaan suurten kansainvälisten kilpailujen järjestämiseen. Seitsemänkymmentäluvun alussa sekä Euroopan mestaruuskilpailut että maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Ruotsissa, Kristianstadin, Kalmarin ja Jönköpingin radoilla, jotka olivat jo tuolloin kansainvälisesti erittäin korkeatasoisia. Me ruotsalaiset olimme tunnettuja siitä, että järjestimme kilpailut järjestelmällisesti, mutta kuljettajat valittivat palkintopöydistämme. Kun ruotsalaiset lopulta tulivat kilpailemaan Italiaan ja Ranskaan, valitusten syyt ymmärrettiin. Eräässä EM-kilpailussa Italiassa oli palkintoina pari kolme moottoripyörää, ja kaikki osallistujat saivat jotain kotiin vietävää. Tämä oli eri asia kuin se, että Kristianstadissa ensimmäisen palkinnon voittaja sai Ruotsin autoliiton takkinastan!

Jos yritämme tehdä yhteenvedon kartingin kehityksestä neljänkymmenen vuoden aikana siitä, kun Art Ingel ajoi ensimmäisen kartingin Kaliforniassa, voimme nähdä, että lajilla on nykyään valtava kirjo. On edelleen paljon ihmisiä, joiden mielestä on hauskaa vain ajella silloin tällöin, ja heitä varten on ollut monia vuokrakarttaratoja. Viime aikoina nämä ovat siirtyneet sisätiloihin, joten nyt myös Ruotsissa voi harrastaa kartingia ympäri vuoden. Karting on kuitenkin myös äärimmäisen huippu-urheilua, jossa on taitavia kuljettajia ja suuria ja kalliita tiimejä. Kansainvälisen kartingkomitean puheenjohtaja, sveitsiläinen Ernst C. Buser, korostaa yleensä, että tuskin on yhtään todella menestynyttä formulakuljettajaa, joka ei olisi aloittanut kilpauraansa kartingissa. Kaikilla suurilla nimillä on menneisyytensä karting-kuljettajina, ja he ajavat mielellään kartingia vielä nykyäänkin, jos siihen tarjoutuu tilaisuus. Jos tapaat maailmanmestari Lewis Hamiltonin etkä tiedä, mistä puhua hänen kanssaan, voit pyytää häntä puhumaan karting-ajoistaan. Hän tekee sen mielellään ja pitkään.

Ruotsissa karting on pitkälti seurannut kansainvälistä kehitystä, ja jossain määrin olemme noudattaneet kansainvälisiä sääntöjä. Mutta eräässä suhteessa Ruotsi on ollut myös edelläkävijä kartingin alalla. Ruotsissa on nähty, että kartingin avulla voidaan tuoda kokonaisia perheitä yhteen lajin pariin. Ruotsin autoliitto avasi varhaisessa vaiheessa joitakin yksinkertaisempia luokkia nuoremmille kuljettajille, mikä johti erittäin myönteiseen kehitykseen kartingin alalla. Tämä kehitys on pitkälti yhden miehen ja yhden yrityksen ansiota. Leif Radne on miehen nimi, joka aloitti itse kartingin ajamisen, mutta tajusi pian, että karting-urheilusta olisi enemmän hyötyä, jos hän omistautuisi moottoreiden, alustojen ja muiden tarvittavien lisävarusteiden valmistukseen ja myyntiin.

Vuonna 1971 hän rakensi oman moottorinsa käyttäen Partnerin 100 cm3 -moottorin mäntää ja sylinteriä. Tämä loi perustan moottorille, joka on nyt saatavilla Mini- ja Micro-luokissa nimellä Raket 95. Samaa moottoria on nykyään myyty 40 000 kappaletta lähes kaikkialla maailmassa ja se on ollut mukana käynnistämässä nuorten luokkia monissa paikoissa. Juuri Mini-luokassa Marcus Eriksson ja 4 hänen Formula 1 -kumppaniaan aloittivat kartingin ajamisen Raketilla!